Oi, kutsuu mua Kuusamo

Ne, jotka eivät ole koskaan käyneet Kuusamossa, eivät saa nyt tuoda esiin omia mielipiteitänsä kyseisestä paikasta. Minun mielestäni Kuusamoa ei saa dissata maan rakoon, jos ei ole itse mm. kokenut luonnon kauneutta ja sitä jännittävää tunnetta mahanpohjassa, kun ajellaan jyrkkiä mäkiä ylös ja alas keskellä kuusimetsää. Kuusamo on maisemiensa ja tunnelmansa puolesta jo aivan erinomainen kokemus kenelle tahansa (suosittelen lämpimästi!), mutta kun siihen lisätään vielä uudet tuttavuudet päälle niin johan matkasta tulee mahtava! Teimme siis opistolta ensimmäisen reissun Kuusamoon. Mukana menossa olivat siis NUVA13, AUDI13 sekä tietysti opettajia.

(Kuva otettu Googlesta)

Lähtöpäivä 14.8.2013

Pakko kyllä myöntää, että itseäni jännitti ihan älyttömästi istua Matkahuollon pihalla, kun kukaan muu ei ollut vielä kerennyt saapua paikalle. Mielessä jylläsi tuhat ennakkoluuloista ajatusta tulevista luokkalaisista ja muutenkin koko matkasta. Pikkuhiljaa ihmisiä alkoi tippumaan paikalle ja yhtäkkiä naaman edessä seisoikin jo meidän bussi valmiina seikkailuun. Ilman pikku kömmähdyksiähän me emme päässeet edes Oulaisista ohi, kun tuli ensimmäinen mutka matkaan: Porukka oli laskettu väärin ja oletettiin yhden tippuneen huoltoaseman kohdalla pois, mutta salapoliisityön jälkeen inhimillinen virhe saatiin ratkaistua. Nimenhuudon aikana joku oli ulissut väärän nimen kohdalla ja arvon nimenhuutajat olivat tulkinneet sen paikalla-huudoksi. Bussimatkalla riitti hälinää, mutten tietääkseni puhunut kenenkään kanssa mistään syvällisemmästä aiheesta. Vasta myöhemmin porukka alkoi rauhottua ja tutustua kunnolla toisiinsa. Taisi siellä muutama innostua, kun nähtiin jo matkan varrella muutama poro. Pysähdyttyämme Tupoksen ABC:llä ja vielä Kuusamon keskustassa oli matkamme jo siinä vaiheessa, että alkoi pikkuhiljaa jännittää mitä tuleman pitää. Varsinkin henkilökohtaisesti itseäni, sillä sukujuureni vetävät Kuusamoon. Oli siis aivan mahtava päästä taas lähelle sydämeni kotia! Majoituksemme oli Oivangin Lomakartanossa aivan upeissa tiloissa. Jos jotakuta kiinnostaa nähdä, niin klikkaa tästä! Tuli meille sanomaan "tervetuloa" pari poroakin siinä alkuillan aikana - Tulivat nimittäin tosi innokkaasti ihan meidän mökin viereen. Muutama nuvapoika suunnitteli niiden kiinniottoa ja ratsastusta. Okei, pakko myöntää, että kävi se munkin mielessä.. Alkuhämmennyksen vähän laannuttua vanhemmat oppilaat leikittivät meitä ulkona ja fiilis alkoi tarttua jokaiseen läsnäolijaan: Tästä reissusta tulisi jotain tosi mahtavaa. Monet valvoivatkin pitkälle aamuyöhön - Kun taas yksi vanhuksista, eli minä, menin onnellisena jo keskiyön aikoihin nukkumaan.

Maisema nuvalaisten mökiltä - Kuva ei tosin vedä vertoja todelliselle kauneudelle!

15.8.2013

Aamulla aikainen herätys, eväiden tekoa ja kiirehtiviä askeleita - Muuta mun pääkoppa ei tuosta aamusta muista, kun olin edelleen niin shokissa siitä, että ollaan keskellä Kuusamon kauneinta maisemaa ja vielä kauniimpaa on tulossa! Koko porukka (paitsi meidän kipeä Kurita) suuntasi siis kohti turistien rakastamaa elämystä: Pientä Karhunkierrosta. Audiopiskelijamme kantoivat kameroitaan mukana ikuistamassa jokaista törröttävää risua ja polunmutkaa, kun taas me nuvat yritettiin pitää mielemme virkeinä ja nauttia kokemuksesta niin paljon kuin mahdollista. Selvisimme ilman sen suurempia tapaturmia Pienestä Karhunkierroksesta (jos muutamaa nyrjähtänyttä nilkkaa ei lasketa) ja jokainen bussissaolija oli varmasti hikinen, mutta onnellinen. Meitä odotti Ukonkivessä aivan mahtava ruoka ja sen jälkeen kaikki olivatkin jo aivan hemmoteltuja. Toisena iltana nuvaporukka lähentyi entisestään, kun porukka istui terassilla ihan säkkipimeään yöhön asti juttelemassa (saattoi siinä pari audiakin käydä kääntymässä). Tätä terassikeskusteltua ennen me kaikki ahtauduttiin meidän pieneen grillikatokseen opettajien kanssa viettämään ehkä illan paras hetki: Reflektointi. Tämä oli siis virallisesti ensimmäinen oppimani sana Opistoaikanani! Ilmapiiri ei ollut ollenkaan enää niin kiusallinen mitä esim. tulomatkalla oli. Nyt jokainen vuorollaan sanoi  rehellisesti mitä ajatteli meidän reissusta ja oli todella upeaa kuulla, kun jokainen kertoi omilla sanoillaan tästä meidän ensimmäisestä yhteisestä kokemuksesta ryhmänä. Kaikki kuitenkin olivat samaa mieltä toistensa kanssa: Me ollaan ihan mahtava porukka.
Henkilökohtaisesti minulle oli ehkä vaikeinta oppia kaikkien nimet, joten tuo ilta oli loppuhuipennus ja olin saavuttanut vihdoin tavoitteeni: Muistin kaikkien uusien luokkalaisteni nimet ja olin jopa vaihtanut muutaman sanan kaikkien kanssa, jes! Oli mukava mennä lopulta maate omaan sänkyyn ja lopulta nukahtaa kämppikseni Hennan höpötykseen.

Jenna riippusillalla - Tässä on siis meidän valokuvaaja, mutta jonkun ihmeen takia toimittaja oli tällä kertaa kameran takana, hups..

16.8.2013

Oli ihana herätä Allun heleään "huomenta"-toivotukseen, mutta sinänsä haikeaa tajuta, että se oli viimeinen aamu meidän reissussa. Aamupalaa silmät ristissä ja sen jälkeen koko porukka alkoi yhteisvoimin siivoilemaan mökkiä. Jotenkin tuntui, että kaikki oli aivan maassa, kun piti alkaa kantelemaan reppuja ja laukkuja takaisin bussin kyytiin. Tuijotin viimeiset hetket meidän mökkiä bussin takaikkunasta, kun lähdettiin vihdoin lipumaan poispäin. Tosi paljon hyviä muistoja sinne jäi. Olisi joskus tosi mahtava päästä meidän luokan kesken sinne takaisin! Paluumatka oli täysin vastakohta meidän ensimmäiselle päivälle (niinkuin joku kovasti vannottikin etukäteen) ja pakkohan se oli myöntää: Kaikki kävelivät ristiin rastiin bussin pienellä käytävällä ja pysähtyivät juttelemaan melkein jo kenen tahansa kanssa. Tunnelma oli paljon vapautuneempi, kiitos tämän koko reissun. Itse kukin sai keskusteltua uusien ihmisten kanssa matkan aikana ja löydettyä omaa ryhmäänsä paremmin. Voin ylpeästi kertoa teille, että meidän nuvat löysi juuri tuolla Kuusamossa toisensa. En tiedä, miten kauan meidän ryhmäytymiseen olisi mennyt, jos emme olisi saaneet kokea tuota reissua.
Kokkolalaiset olivat onnellisesti klo 19.45 perjantai-iltana vihdoin Matkahuollolla takaisin ja jokainen livisti omiin suuntiinsa samantien, kun bussista pääsi kankeilla jaloillaan kavuttua ulos.