Ensimmäinen moi, jonka sanon teille

Kuvittele hetken verran olevasi 16-26-vuotiaiden ikähaarukan sisällä oleva nuori yksilö, joka on vasta ottamassa ensimmäisiä askeliaan lähemmäs nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan titteliä. Olet vasta opettelemassa täysin uusia tekniikoita moneen eri asiaan elämääsi varten. Tuleva jännittää ihan kamalasti, puhumattakaan niistä kaikista taidoista, joita tulet oppimaan lähivuosien aikana. Ja ihan kuin uusi oppimisympäristö ja mahdollisesti myös opiston asuntolaan muuttaminen ei jännittäisi tarpeeksi? Siihen päälle vielä eteesi tipautetaan aivan uusia ihmisiä, joihin pitäisi tutustua. Oliko tässä kaikki? Ei todellakaan! Tulossa on vielä paljon, paljon uutta, joka tulee vaikuttamaan edes jollain tavalla elämääsi. Opintotukihakemukset, vanhojen työ- ja koulutodistusten etsiminen, lukujärjestyksen oppiminen, aivojen sopeuttaminen koulunkäyntiin ja vaikka mikä muu asia saa vähän villimmänkin tapauksen välillä stressaamaan tulevasta. Kädet hikoaa ja jännittää kysyä keneltäkään neuvoa. Tuntuu, että kaikki ympärilläolevat ovat yhtä hukassa kuten sinäkin. Kaikesta alkujännityksestä ja hämmennyksestä huolimatta olet intoa täynnä ja valmis kohtaamaan uuden haasteen: Nuva-linja Keski-Pohjanmaan Opistossa, täältä tullaan!

Näin ajatteli 20 uutta nuva-opiskelijaa ensimmäisen kouluviikkonsa aikana.

Tämän blogin kirjoittajana toimii siis yksi heidän joukostaan: Piia, 20-vuotias kokkolalainen nainen. Tulin opiskelemaan kyseiselle linjalle vähän myöhemmin, kuin mitä olin itse suunnitellut. Lähdin lukiosta 3,5 vuoden urakan jälkeen ja kävelin sieltä helpottuneena ylioppilaslakki päässä ulos. Sen jälkeen olin täysin varma mihin haluan suunnata: Haluan ammatin, jossa voin työskennellä nuorten parissa monin eri tavoin. Oltuani itsekin ns. "ongelmanuori" menneinä vuosina, tahdon kyetä itse auttamaan samankaltaisissa tilanteissa olevia henkilöitä ja näyttämään heille, mihin kaikkeen he voisivat pystyä tässä elämässä. Henkilökohtainen tavoitteeni siis on saada paljon tietoa siitä, miten voisin ohjata vaikeissa elämäntilanteissa olevia nuoria ja jopa mahdollisesti auttaa heitä selviämään eteenpäin. Tahdon olla avuksi itseäni nuoremmille (ja miksen myös vanhemmillekin) juuri sen takia, että saisin vihdoin "hyvän kiertämään". Minua on menneisyydessä autettu eri tahoilta paljon ja voin sanoa, että juuri ne mahdollisuudet puhua ammatti-ihmisille ja henkinen tuki on kasvattanut minusta vahvemman persoonan.

Nuorisotyö voi myös yhdistää ihmisiä: Ensimmäiset kerrat, kun vietin parhaan ystäväni kanssa aikaa, istuimme nimenomaan kaupunkimme erään nimeltämainitsemattoman nuorisotalon tiloissa. Blogimme virallinen valokuvaaja Jenna, 18-vuotias kokkolalainen on saanut osansa hienon kuntamme nuorisotyöstä ja sen näkyvistä tuloksista. Jenna on itseasiassa saanut olla työharjoittelussa alamme yhdestä merkittävästä vaikuttajasta: Etsivä Nuorisotyössä. Kokkolassa asuville mm. Nuorten Toimintakeskus Hansa on tullut jollakin tapaa tutuksi. Hansa järjestää monenlaisia tapahtumia sekä kerho-/ryhmäkokoontumisia eri-ikäisille nuorille. Lämmin vastaanotto ja mukava ilmapiiri siellä on kannustanut meitä molempia kiinnostumaan nuorisotyöstä lisää.

Siinä taisi olla nyt ihan tarpeeksi tietoa meistä kahdesta. Eiköhän aleta antamaan osa parrasvaloista näille lopuillekin nuva-opiskelijoille. Seuraavassa merkinnässä kerron meidän linjalaisten ensimmäisestä suuresta seikkailusta - Kuusamossa!