![]() |
| Ylärivi: Aki, Jani, Kurita, Elina, Emilia, Jenna, Sanna, Piia, Tiia, Henna, Karita Alarivi: Miku, Ali, Tuomas, Samuli, Bettiina, Roosa, Mulisa |
Ryhmäytymisestä puheenollen: Me ollaan saatu koko viimeviikon seurata sivusta, miten vanhemmat nuvaopiskelijat ovat ahkerasti ryhmäyttäneet eri koulujen luokkia ja yrittäneet siten myös esitellä meidän opiston toimintatapoja. Ryhmäytymisessä on yksi iso haaste, joka toteutuu tai ei toteudu: Ryhmähengen löytäminen. Opistolla luokkien täytyy toimia yhtenä ryhmänä selvitäkseen haastavista tehtävistä. Esimerkkitapauksena köysiradan vieressä kannattaa olla kaveri kulkemassa rinnalla, joka ottaa putoamisen uhatessa kiinni, ennen kuin radalla rimpuileva kerkeää lyödä päänsä maahan. Turvallisuutta varten meillä on toki kypärät, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen! Tänään olin itse paikalla seuraamassa juuri köysiradalla olevia nuoria ihmisiä ja ulkopuolisen silmin huomasin heti muutaman asian, joita en välttämättä olisi tajunnut, jos olisin ollut itse ryhmän mukana tehtävässä.
1: Ohjaajien pitää tsempata nuoria ihan valtavasti, etteivät he ensimmäisen isomman esteen kohdalla turhaudu ja luovuta koko tehtävän suhteen. Pointtina on päästä aina "maaliin saakka" ja muiden kannustamana se hoituu kuin leikiten.
2: Ohjaajan olisi hyvä löytää ohjattaviinsa jonkinlainen syvempi yhteys, että kaikki menisi paremmin. Ohjattavienkin on mukavampi suorittaa tehtäviä, jos koko homma ei tunnu pakkopullalta ja heistä tuntuu siltä, että ohjaaja yrittää auttaa heitä etenemään eikä pakota heitä äärimmäisyyksiin. Huom! Ohjaajan pitää kuitenkin antaa ryhmän selviytyä itse tehtävistä, eikä kuulua ryhmään.
3: Poikia on hankalampi saada innostumaan, varsinkin jos heitä on tyttöpainotteisen joukon mukana kiertämässä eri tehtäväpisteitä. Mitä enemmän poikia yhdessä, sitä varmemmin he myös innostuvat osallistumaan tehtäviin.
![]() |
| Meidän ryhmä on ainakin helppo saada innostumaan uusista tehtävistä! |


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti